KOIRILLE:
Koirat ja BARF
Barf (bones and raw food) perustuu koiraeläinten luontaiseen ravintoon. Ravinnon perustana ovat raa’at luut, liha ja sisäelimet, merikala, kananmunat ja kasvis-/hedelmäsose. Kasvissoseen takoitus on “matkia” saaliseläinten mahalaukun sisältöä. Ravinnossa lihan osuuden tulisi olla n. 60%. Loppuosa muodostuu vaihtelevasti kasvissoseesta, luista ja kananmunista. Lisäksi nykyaikaisen ravintotietämyksen mukaan lisätään tiettyjä vitamiineja, jotka suojaavat mm. ympäristömme saasteiden haittavaikutuksilta.Koira on luonnostaan sekaravinnon syöjä. Käytännössä se voi syödä lähes mitä tahansa, myös ulosteita ja pilaantunutta ruokaa, kuten raatoja. Koira tarvitsee ehdottomasti raakaravintoa voidakseen hyvin. Kypsentäminen tuhoaa vitamiineja ja koiralle välttämättömät entsyymit ja bakteerit, jotka pitävät suoliston kunnossa. Luonnollinen ruokavalio vahvistaa koiran immuunijärjestelmää suojaten tartuntataudeilta ja muilta terveysongelmilta.
Koiran suolisto on hyvin lyhyt. Jotta ravintoaineet ehtisivät imeytyä kunnolla, tulee ravinnon olla hitaasti sulavaa. Hiilihydraatit (kasvikset, hedelmät, viljat) imeytyvät nopeasti, joten liian hiilihydraattipitoinen ruoka etenee nopeasti ruuansulatuskanavassa ja tarvittavat ravintoaineet eivät ehdi imeytyä. Liha ja luut sulavat hitaasti, joten ravinnon tulee pääasiassa koostua niistä.
Luista parhaiten sulavia ja parhaimman ravintokoostumuksen sisältäviä ovat broilerin siivet. Niissä on lihaa ja luuta suhteessa 50:50, mikä on kaikkein ihanteellisin suhde. Luista koira saa kaiken tarvittavan kalsiumin ja fosforin oikeassa suhteessa. Sisäelimiä koira tarvitsee saadakseen entsyymejä.
Kananmunat sisältävät mm. runsaasti B-vitamiineja ja niitä olisikin hyvä antaa noin kaksi kertaa viikossa. Kananmuna annetaan kokonaisena, myös kuoret mukana. Kuoret ovat mitä parhain luonnollisen kalsiumin lähde.
Ruokinnasta
Mitään tarkkaa ruokintaohjetta ei Barfissa ole. Ruuan määrä riippuu täysin yksilöstä ja sen ravinnon tarpeesta. Koiran ei tarvitse saada kaikkia ravintoaineita päivittäin. Riittää, että se saa ne noin viikon sisällä.Joskus koira, varsinkin alkuaikoina, voi oksentaa syötyään luita. Sitä ei pidä säikähtää. Liian nopea ahmiminen voi aiheuttaa oksentamisen. Yleensä koira syökin oksentamansa luunpalaset uudestaan. Raaka luu ei ole koiralle vaarallista, vaikka niin kuulee väitettävän. Jos näin olisi, olisivat luonnossa elävät koiraeläimet kuolleet jo aikapäiviä sitten. Kypsä luu sen sijaan on vaarallista. Luuaines kovettuu kypsentäessä ja voi rikkoa sulamattomana suoliston seiniä.
Koiralla on hampaat nimenomaan luun syömistä varten. Luuaines jauhautuu helposti koiran suussa. Samalla hampaat puhdistuvat eikä hammaskiveä pääse niin helposti syntymään. Luiden syömiseen liittyy myös henkinen puoli; koira rauhoittuu syödessä. Syöminen muodostaa ison osan koiran elämän perustarpeista.
Ravintolisät
Periaatteessa hyvin suunnitellun Barf-ravinnon pitäisi taata koiralle kaikki tarvittavat vitamiinit ja mineraalit. Valitettavasti ravintomme ei tänä päivänä enää välttämättä sisällä tarpeellisia määriä ravintoaineita.Maaperä on köyhtynyt tehoviljelyn ansiosta, eivätkä kasvit sisällä läheskään niin paljoa ravintoaineita kuin ennen.Hedelmät tuodaan ulkomailta raakoina ja kypsennetään keinovalossa. Esimerkiksi C-vitamiini säilyy kypsässä appelsiinissa vain muutamia päiviä. Kun ostamme appelsiinin kaupasta, ei siinä käytännössä ole lainkaan C-vitamiinia jäljellä.
Teuraseläimet saavat ravintoköyhää ruokaa ja se vaikuttaa myös lihan laatuun ja ravintoarvoihin. Onnellisia ovat ne koirat, jotka saavat paljon riistanlihaa ja luita.
Kannattaa myös suosia luomutuotteita. Luomu kananmunien ravintoarvo on huomattavasti tehomunia parempi. Koirille on hyvä antaa lisäravinteina C-vitamiinia, B-vitamiinia ja E-vitamiinia. Myös merilevä hivenaineena on hyvä lisä. Ainakin talviaikoina myös kalanmaksaöljyn lisäämien ajoittain ruokaan on suositeltavaa. Kesällä koira saa D-vitamiinia auringonvalosta, mutta talvella pimeän aikaan D-vitamiinin saanti on heikkoa.
C-vitamiini – vesiliukoinen
C-vitamiini toimii antioksidanttina – se suojaa muita vitamiineja ja estää solun vahingoittumista. C-vitamiini vaikuttaa myös ihoon, luustoon, niveliin ja verisuoniin. Sillä on monia tehtäviä immuunisysteemissä. Se on hyvin herkästi tuhoutuva. Mm. mustaherukat, sitrushedelmät, ruusunmarja ja idut ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä.
B-vitamiinit – vesiliukoisia
B-vitamiineja tarvitaan mm. solun kemiallisissa toiminnoissa, veren muodostuksessa, rasvojen aineenvaihdunnassa. Ne vaikuttavat aivoihin, hermostoon, suolistoon ja ihoon. B5-vitamiini yhdessä C-vitamiinin kanssa käynnistää kehon oman kortisolituotannon. B-vitamiineja saa hyvin lihasta, kalasta ja munan keltuaisesta.
E-vitamiini- rasvaliukoinen
E-vitamiini on tärkeä antioksidantti. Se suojelee A-, C-, ja D-vitamiineja ja rasvoja hapettumiselta. Sillä on suotuisa vaikutus sydämeen ja verisuonistoon. Se ennaltaehkäisee syövältä. E-vitamiini vaikuttaa hedelmällisyyteen. Sitä saa mm. kylmäpuristetusta vehnänalkioöljystä, kananmunan keltuaisesta. E-vitamiini tuhoutuu helposti keittämisestä tai pakastamisesta. Myös ympäristön saasteet kuluttavat E-vitamiinia.
D-vitamiini – rasvaliukoinen
D-vitamiini auttaa kalkin ja fosfaatin imeytymistä luustoon ja on tarpeellinen kilpirauhasen toiminnalle. Se auttaa A-vitamiinia imeytymään ja vaikuttaa hermoston toimintaan. Sitä saa munan keltuaisesta ja rasvaisesta kalasta, erityisesti kalan maksasta. Ihossa muodostuu auringonvalon ansiosta D-vitamiinia.
A-vitamiini – rasvaliukoinen
A-vitamiini on ihovitamiini ja vaikuttaa myös luustoon, limakalvoihin ja silmiin. Se on tärkeä antioksidantti ja tukee immuunisysteemiä (estää mm. syövän kehittymistä). A-vitamiini puhdistaa maksaa ympäristösaasteista. Sitä saa maksasta, kalanmaksaöljystä, kananmunan keltuaisesta, sekä keltaisista, punaisista ja tummanvihreistä vihanneksista. D-, C-, ja E-vitamiinit suojelevat A-vitamiinia. Sinkki on tarpeellista, jotta maksa vapauttaa A-vitamiinia.
Lisäravinteet koiran ruuassa
Vitamiinien ja merilevän lisäksi, olisi hyvä lisätä koiran ruokaan päivittäin Aloe Vera-mehua. Se sisältää itsessään yli 75-tunnettua ravintoainetta ja ennen kaikkea se edistää ruuan ravintoaineiden imeytymistä. Siitä koira saa elintärkeitä vitaaliaineita. Suoliston hyvä kunto on koko terveyden perusta. Aloe Vera vaikuttaa epiteelikudokseen ja tukee immuunisysteemiä.Ravintoon on hyvä lisätä hyvälaatuisia rasvahappoja. Kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä tai vehnänalkioöljyä ja talvella kalanmaksaöljyä. Vehnänalkioöljyssä on itsessään mukana E-vitamiinia, joten jos koira saa sitä, ei tarvitse lisätä erikseen E-vitamiinia. Lisäksi on olemassa vehnänalkio-pellavansiemenöljyä, joka on erinomainen vaihtoehto. Oikeat rasvahapot ovat välttämättömyys mm. sukusolujen toiminnalle.
Kasvissose
Soseen tulisi koostua pääasiassa kaikesta vihreästä, kuten salaatista, parsakaalista, kesäkurpitsasta, kurkusta, pinaatista ja kaalista. Joukkoon voi lisätä myös porkkanaa, kukkakaalia ja valkosipulia. Lisäksi joukkoon voi laittaa marjoja ja hedelmiä – mitä milloinkin on saatavilla.Oleellista soseessa on, että kasvisten solurakenne saadaan rikki. Pelkkä raastaminen ei riitä, sillä liian karkea kasvisaines ei imeydy. Kasvissoseen pakastaminen rikkoo solukkoa tehokkaasti.
Koiran paasto
Koira hyötyy silloin tällöin pidetystä paastopäivästä. Ei luonnossakaan ole ravintoa saatavilla joka päivä. Toiset pitävät paastopäivän kerran viikossa. Monet koirat jopa paastoavat itse. Kerran tai kaksi kuussa pidettävä paasto riittää ihan hyvin. Pentua ei tietenkään paastoteta.Barf-ravinnon etuja
- Koira saa juuri sen mitä luonto on tarkoittanut sen saavan ja tarvitsevan.- Koira pysyy terveenä ja elinvoimaisena. Sen vastustukyky paranee.
- Hampaat pysyvät puhtaampina.
- Koira kasvaa ja kehittyy hitaasti ja tasaisesti. Luusto vahvistuu ja kasvaa oikein ilmankasvuhäiriöitä.
- Ulostemäärät vähenevät radikaalisti ja uloste on kiinteää. Koiran anaalirauhaset tyhjenevät luonnostaan.
- Ruokinta on helppoa ja vaivatonta.
KISSOILLE:
Kissat ja BARF
Kissat ovat luonnollisesti lihansyöjiä, joten kissojen BARF-ruokinnan tulisi koostua lähes yksinomaan raa’asta lihasta, raakaluista sekä sisäelimistä. Kissan BARF-raakaravinnon tulisi koostua pääasiassa proteiineista sekä rasvasta. Hiilihydraatteja ei kissan ruokavaliossa tarvita ollenkaan, mutta annos kuitua silloin tällöin on hyväksi kissan ruoansulatukselle.Rasvahapot kissojen barffauksessa
Proteiinien lisäksi kissasi tarvitsevat rasvahappoja (omega-6 ja omega-3), joita on luonnostaan sian- ja kananlihassa sekä rasvaisissa kaloissa, kuten lohessa. Rasvaiset kalat sisältävät kuitenkin paljon rasvaliukoisia vitamiineja, joiden yliannostusvaaran vuoksi niitä tulisi antaa kissalle korkeintaan kerran viikossa.Tauriini kissojen BARF-ruokavaliossa
Kissan on saatava riittävästi tauriinia päivittäisestä ravinnostaan. Kissa saa luonnollisesta ruokavaliostaan tauriinia metsästämistään pikkujyrsijöistä ja linnuista, jotka se syö luineen ja sisäelimineen. Koska kuumentaminen tuhoaa suurimman osan tauriinista, ei teollisissa kissanruuissa sitä ole kuin lisätyssä muodossa. Kissanpennulle tauriinin puute voi aiheuttaa sokeutumisen, ja emokissalle tauriininpuutos johtaa herkästi kuolleiden tai epämuodostuneiden poikasten syntymiseen. Koska sisäelimet BARF-ruokavaliossa sisältävät paljon kissalle tärkeää tauriinia, olisi kissan hyvä syödä sisäelimiä 2–3 kertaa viikossa.Kissat ja vedenjuonti
Kissat eivät tunne janoa, vaan ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen ravinnostaan. Tästä syystä kuivamuonaa syötettäessä kissat saavat aivan liian vähän vettä ravinnostaan. Noudattamalla BARF-ruokavaliota kissa saa luonnollisesti tarvitsemansa nestemääränsä.Tässä kohdassa kissan ja koiran raakaruokinta eroavat toisistaan. Koirille nesteen saaminen ravinnosta ei ole olennaista, kun taas kissoille se on elintärkeää. Kissat ovat tottuneet saamaan nesteen pyydytetyistä elävistä eläimistä, jotka sisältävät tarvitsevan nestemäärän. Koska kissasi ei tunne janoa, se juo usein liian vähän vettä. Liian vähäinen vedensaanti voi johtaa sairauksiin, esim. virtsatietulehduksiin tai virtsakiviin.
Kalsium ja fosfori kissojen barffauksessa
Kissan raakaruokinnassa on hyvä huolehtia, että kissan ravinnosta saama kalsium-fosforisuhde on sopiva. Tärkeimpiä yksittäisiä tekijöitä BARF-ruokavaliossa kissalle ovat raa’at luiset lihat, eli esim. broilerin siivet, kaulat, selät tai vaikkapa kokonaisena jauhettu kana. Kissan on saatava ravinnostaan kalkkia ja fosforia sopivassa suhteessa, eli noin 1,2 : 1. Kalkkia siis vähän enemmän kuin fosforia.Luuttomassa lihassa on fosforia kosolti, ja ellei sen tasapainottajaksi ole tarjolla kalkkia, alkaa fosforipitoinen ravinto kuluttaa kissan kehon omia kalkkivarantoja luista. Linnun luiset lihat on tarjottava kissalle aina ja ehdottomasti raakana, sillä kypsyessään luu kovenevat, ja niistä irtoaa syödessä teräviä paloja, joiden vaikutus on suolistossa jokseenkin sama kuin partaterällä. Jos kissa vetelee viiksiinsä silkkaa filettä ja ruodittua kalaa, kehittyy sille vähitellen kohtalokas kalkinpuutostila (paper bone disease eli paperiluusairaus), joka voi pennulla johtaa tuskalliseen kuolemaan. Niinpä vähintään kolmannes aikuisen kissan raakaruokavaliosta on oltava luista lihaa, ja kasvavalla pennulla vieläkin enemmän, jopa puolet ruokavaliosta.
A- ja D-vitamiini
BARF-ruokavalio koostuu kissoilla raa’asta lihasta, hyvin sulavista luista, kuten broilerin kauloista ja siivistä sekä öljyistä ja pienestä määrästä kuitua. Lisäksi voidaan antaa kalaa, munankeltuaisia ja sisäelimiä. Kissan raakaruokinnassa olennaista on syöttää kissalle useamman eläimen lihaa, ja muistaa kalkin lähteet ja A- ja D-vitamiinien riittävä saanti.Maksa ja munuaiset ovat kissalle hyviä tärkeän A-vitamiinin lähteitä. Yliannostuksen välttämiseksi niitä ei kuitenkaan pitäisi antaa kissalle kuin korkeintaan kerran viikossa.
Kissanpennun barffaus
Aloitettaessa kissanpennun ruokintaa pyritään mahdollisimman puhtaaseen ja terveelliseen ruokavalioon. Teollisen ruoan lisäaineet voivat johtaa kissan allergioihin, virtsatieongelmiin ja jopa syöpään.BARF-ruokinta edesauttaa kissan luonnollista kykyä hyödyntää raakaruoan ravinteet. Kissan oma ruoansulatusjärjestelmä pystyy säännöstelemään ravinteiden saantia. Vaikka ravinnetasapainoa ei saavutetakaan päivittäin, vaan esimerkiksi vasta viikon ajanjaksolla, on se kuitenkin paljon parempi kissan hyvinvoinnille sekä ravinteiden imeytymiselle pidemmällä tähtäimellä kuin jos kissaa ruokittaisiin teollisella ruoalla.
Muistathan, että jokainen kissa on yksilö, joten kaikille kissoille sopivia tarkkoja ruokintaohjeita ei ole. Nämä ohjeet ovat suuntaa-antavia.
Erityispiirteitä kissanpennun barffauksessa
Jos kissa vetelee viiksiinsä silkkaa filettä ja ruodittua kalaa, kehittyy sille vähitellen kohtalokas kalkinpuutostila (paper bone disease eli paperiluusairaus), joka voi pennulla johtaa tuskalliseen kuolemaan. Niinpä vähintään kolmannes aikuisen kissan raakaruokavaliosta on oltava luista lihaa, ja kasvavalla pennulla vieläkin enemmän, jopa puolet ruokavaliosta.Pennulle ei suositella maksa ja munuaiset, jotka sisältävät runsaasti A-viitamiinia. Yliannostuksen välttämiseksi niitä ei pitäisikään antaa kissalle kuin korkeintaan kerran viikossa, eikä pennulle sitäkään.
Vanhan kissan ruokinta
Ikääntyneen tai vanhan kissan BARF-ruokinta ei juurikaan eroa normaalista BARF-ruokinnasta. Tulee kuitenkin muistaa, että vanhalla kissalla saattaa olla joitakin sairauksia, jotka täytyy ottaa huomioon kissan ruokavaliota suunniteltaessa. Ikääntyneet kissat tarvitsevat riittävän määrän ravintoa, mutta samalla on tarkkailtava, ettei kissalle ala tulla ylipainoa.Sairaan kissan kehoa ei tule rasittaa tarpeettomilla tai vahingollisilla aineilla, kuten esimerkiksi lisä-, säilöntä-, ja väriaineille, jotka varsinkin pidemmällä aikavälillä ovat haitallisia. Vanhojen kissojen ruokavaliossa pyritään välttämään tuotteita, jotka sisältävät vilja- ja maitotuotteita, soijaa tai maissia, sillä ne eivät ole kissan luonnollista ravintoa ja voivat siksi aiheuttaa helposti ongelmia. Vanhalla kissalla saattaa olla huonot hampaat, joten pitää muistaa että luut eivät välttämättä sovi, koska kissa ei jaksa purra niitä. Onneksi osa tuotteistamme on jauhettuja, joten vanhakin kissa pääsee nauttimaan lihan ja luiden hyödyistä.
Muistathan, että jokainen kissa on yksilö, joten kaikille kissoille sopivia tarkkoja kissan raakaruokintaohjeita ei ole. Nämä ohjeet ovat suuntaa-antavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti